Kevät tulloo!!

Kevät tulloo ja rupeaa hilhalleen jo koputtelemaan ovelle. Vuoden alku oli henkisesti rankka ja paljon muutoksia tapahtui lyhyessä ajassa joihin piti sopeuta. Nyt rupeaa hilajlleen olemaan ajatukset taas kassa ja asiat ovat edenneet. Perus kiireet ovat alkaneet ja työ rintamalla hommia tuntuu riittävän vaikka millä mitalla. Niihin pitää vain nyt hiljalleen ruveta tarttumaan tämä hetken chillailu on saanut aikaan sen että tarvittavan kovaan rytmiin kiinni pääseminen tuntuu jonkin verran vaikealta. No mutta arki on pyörinyt treenit ovat kulkeneet. Havahduin siihen miten paljon muutosta on oikeasti tullut, kun sain viime vuoden helmi-maalis kuussa otetun kuvan rinnakkain maaliskuun toisella viikolla 2016 otetun kuvan. Muutos on aikamoinen massaa on tullut ja lihastakin näemmä jonkin verran.

treeni-2015_vs_2016Kuntoilua on nyt tullut harrastettua ihan toden teolla olen koittanut pitää että käyn 3-5 aamuna salilla ja teen tunnin – puolentoista treenin. Treenien määrä on nyt pysynyt primääristi 5:ssä ja lepo viikoilla olen käynyt 2-3 ketaa  tekemässä todella kevyen treenin. Mutta nyt olen keskittynyt ihan täysin itseeni ja osaa ystävistä tullut nähtyä kyllä nyt muutamien viikkojen aikana enemmän kuin melkein viimeiseen vuoteen. Tämä on ollut positiivinen asia ja samalla olen huomannut että ystävien kanssa se on ihan sama mihin sitäviimeksi jäätiin ja koska nähtiin siitä se homma taas jatkuu. sitten on ihmisä jotka eivät vaan enään tunnu löytävän yhtesitä sävelmää millään mikä on sinällään harmi.

Toinen mielenkiintoinen ilmiö on että olen koittanut negatiivisiä tuntemuksia aiheuttavia ihmisiä tunkea nyt viime aikoina taka-alalle. jotenkin se että mieli pysyy hyvänä ja positiivisenä ei kestä tällä hetkellä yhtään narisevaa väärin viritettyä viulua. Hyvät asiat tuntuu tässä maailmassa varsinkin viime aikoina olevan muutenkin kortilla niin en ole negatiivisuutta kaivannut hävittämään niitä muutamia positiivisia hetkiä. Koittanut saada itselleni vain luotua sellaisen hyvän ja positiivisen ympäristön.

Asioiden järjestelyt ovat vieneet myöskin aikaani, mutta tosiaan hiljalleen tietyt palaset rupeavat vain loksahtelemaan paikoilleen. Isoja muutoksia ja paljon joutuu taas opettelemaan itsestään ja ympäristöstään. Jotenkin vain pelkään että tietty sosiaalinen puoli minusta on hautautunut jonnekkin maan alle. En koskaan ole se maailman sosiaalisin ollut ja keskustelujen aloittaminen ja ylläpitäminen vähänkän vieraammassa seurassa on ollut minulle todella vaikeata ja on sitä edeleen jollei jopa astetta vaikeampaa …  Yritys on kova mutta kyllä taidot tuntuvat ruosteessa jonkin verran olevan. Työ tilanteessa samaa asiaa ei ihan samassa muodossa esiinny koska silloin pystyn aina juttelemaan jostain alaan liittyvästä mutta vapaa ajalla tuntuu etten osaa kommunikoida normaaleista asioista varsinkaan vähänkään tuntemattomampien ihmisten kanssa. No ehkä tämä tässä harjaantuu. Kevät tulloo jos se vaikkka saisi tuota sosialisuuttani hieman heräämään.  koitan taas jossain vaiheessa kirjoitella mitä ajatuksia ja tuntemuksia päässäni pyörii, mutta nlähden sohvan kulmalle kököttää ja katsoo telkkaria.

— Kyllä tää taas tästä lähtee.